Avaimet hyvään puttaamiseen
Puttaaminenhan on varsin yksinkertaista. Kun hallitset kaksi asiaa, suunnan ja kovuuden, tulosta syntyy. Noiden kahden asian oppimiseen taas joutuukin kulkemaan yllättävän pitkän tien, johon koitan tässä jutussa jonkinlaisen kartan piirtää.
Ensimmäinen tärkeä asia on suuntaus. Virheellinen suuntaus ei pelkästään laita palloa lähtemään väärään suuntaan, vaan vaikuttaa myös putin tekniikkaan. Yllättävän yleinen on käsitys, että jalkojen pitäisi osoittaa kohteeseen. Oikeampi ajatus olisi sellainen, että jalat ovat kohdelinjan kanssa saman suuntaiset, eli silloin osoittavat aina kohdelinjasta hieman vasemmalle (puttaus 2.jpg) Jos jalkasi osoittavat kohteeseen, ohjaat vaiston avulla puttia kuitenkin reikää kohti, joka taas johtaa ei toivottuun kiertoon lavassa ja mahdollisesti jopa hartioissa. Tähän voisi antaa yleisohjeen: suorassa paras, avoimesta ok ja suljettu ei koskaan.
Kun suuntaus on kohdallaan, voidaan siirtyä tutkimaan itse liikettä, josta nostaisin kaksi asiaa ylitse muiden.
1. Pidä grippi liikkeellä läpi osuman
2. Pidä nenä siinä paikassa, missä pallo oli. Siis pitkään sen jälkeen, kun pallo on jo lähtenyt.
Tähän voisi nostaa mukaan Ben Hoganin suuren viisauden: ”Mieluummin kuulen sen putoavan reikään, kuin näen sen menevän ohi”
Nuo kaksi asiaa kuulostavat yksinkertaisilta ja helpoilta, mutta todellisuudessa ovat jotain aivan muuta. Toisaalta ihmisen luontainen uteliaisuus pistää katsomaan pallon perään ja toisaalta pelko pitkäksi menemisestä usein pistää jarruttamaan käsiä, joka taas johtaa lavan kiihtymiseen ja sulkeutumiseen.
Ja sitten harjoittelemaan…
Loppuasento on kaikessa golfharjoittelussa avainasemassa. Niin myös putissa. Jos haluat todella kehittyä harjoittelun avulla, ensimmäinen asia on löytää maltti tutkia sekä alku-, että loppuasentoa. En näkisi pahana, että noissa asioissa edetään vaikkapa hienoisen liioittelun kautta. Nostetaan siis esille kaksi pääteemaa:
1. Gripin pitää jatkaa liikettä niin, että sen yläpää ohittaa vasemman reiden myös lyhyemmissä puteissa.
2. Nenä pysyy tarkalleen paikallaan, eikä pää käänny missään vaiheessa seuraamaan pallon kulkua.
(puttaus 13.jpg)
Tuon ensimmäisen kohdan olen huomannut tuottavan vaikeuksia toteutuksen suhteen monelle, koska lihaskäskyt ovat olleet pitkään käsivarsissa ja hartioissa. Apuna selkälihasten käytön oppimiseen voisi olla vaikkapa seuraava harjoite:
Aseta pallokori polvien väliin, jotta saat sen avulla passivoitua alavartalon ja jalkojen liikkeen. Sen jälkeen asetat mailan kainaloihin kuvan mukaisesti (puttaus 15.jpg)
Tästä ajatuksena pitäisi olla, että mailan molemmat päät liikkuvat vain pystysuoraa viivaa pitkin ja jalat pysyvät täysin paikallaan.
Kuvissa (puttaus 21.jpg + puttaus 26.jpg) näet kaikki tyypillisimmät virheet kasattuna yhteen lyöntiin:
- Jalat ovat liikkuneet polvista kierron mukana
- Hartiat ovat kiertyneet pystyakselin ympäri ja vetäneet mailaa sisään
- Kädet ovat olleet aktiiviset ja kiertäneet lapaa suljetuksi
- Pää on kääntynyt mukaan seuraamaan lyönnin kulkua
Noita kaikkia piirteitä esiintyy yllättävän hyvienkin pelaajien puttaamisessa. Mitä vähemmäksi saat nuo omasta puttipelistäsi, sen paremmin voit keskittyä harjoittelemaan liikkeen voimaa ja etäisyyskontrollia, sekä puttien upottamista. Tekniikka kuitenkin tulisi laittaa noilta osin kuntoon ensin, jolloin hyvän ja huonon puttipäivän ero on huomattavasti pienempi.
